Päiväretkeilemässä Armeniassa 2016 – osa 1/3

Kävin vaimoni kanssa Armeniassa päiväretkeilemässä pienen porukan mukana kesä- heinäkuun vaihteessa 2016. Iso suositus paikalliselle järjestäjälle.

Seurueemme koostui meistä ja kuudesta libanonilaisesta. Libanonilaisista tunsimme entuudestaan patikointioppaan ja vuorikiipeilijä Avediksen vaimoni vapaaehtoistyömatkoilta Libanoniin, joilla itsekin olen muutaman kerran ollut mukana.  Avedis järjestää patikointeja ympäri Libanonia. Niistä reissuista kuvia tullee tänne joskus myöhemmin. Joka tapauksessa vahva suositus myös hänelle, jos patikointi Libanonissa kiinnostaa.

Tässä kuitenkin pientä matkakertomusta Wolfpackin jäsenen sivupoluilta Armeniassa.

Päivä 1: Yerevan / Päivä 2:  patikointi Akna-järvelle (n. 3030m)

Reissu alkoi turistiohjelmalla Yerevanissa. Kävimme mm. Armenialaisten kansanmurhan muistomerkillä ja museossa. Se oli vaikuttava samalla tapaa kuin Johannesburgin Apartheid-museo tai New Yorkin holokausti museo. Kävimme myös Matenadaran museossa (erittäin vanhoja kirjoituksia ja kirjoja; armenialaisillahan on oma kirjaimisto) sekä näköalapaikalla. Illalla vierailimme tehtaalla, jossa valmistetaan käsityönä itämaisia mattoja. Saamamme esittelyn jälkeen ymmärtää, mikä niissä oikeasti maksaa. Alla kuvat muistomerkiltä ja näköalapaikalta. Näköalapaikan taustalla häämöttää Yerevan ja armenialaisille tärkeä, Turkin puolella oleva Ararat-vuori.

Toinen päivä aloitettiin aikaisin hostellilta. Suuntana oli Gegham-vuoristo ja siellä Akna Lich -järvi, jonka rannalla yöpyisimme teltassa yli 3000m korkeudessa. Tarkoitus oli totuttaa meidät korkeaan ilmanalaan viimeisen päivän yli 4000m Aragats-vuoren huiputusta varten. Autokyyti toi meidät yli 2000m korkeuteen, josta lähdimme patikoimaan.

Ilma oli lämmin, mutta pian tuuli ja korkeus alkoivat purra ja t-paidat vaihtuivat pidempiin vaatteisiin. Upeat maisemat ja helppokulkuinen maasto jouduttivat kulkua.

Alkumatkasta  pari paimenhommissa ollutta poikaa pyrähti seurueemme seuraksi läheisen kumpareen takaa. Juttua riitti, vaikkei useimpien kanssa yhteistä kieltä ollut. Elekielestä päättelin, että toinen pojista olisi halunnut Polarin M400 kelloni. En kuitenkaan heltynyt. Tovin päästä poikia vähän vanhempi teinipoika ratsasti paikalle taidokkaasti ilman satulaa ja komenteli pojat takaisin. Oppaamme Gevorg kertoi myöhemmin, että pojat olivat kutsuneet meidät kaikki teelle telttaansa (joka kauempaa näytti sellaiselta jurtalta, joita muistan nähneeni joissain dokumenteissa).

Akna -järvi on upea paikka. Iltaa kohden tuuli yltyi ja lämpötila laski selvästi. Untuvatakki ja kuorivaatteet olivat tarpeen.

Päivä 3:  Akna-järvi – Azhadak 3597m

Aamu valkeni kirkkaana ja kylmän tuulisena. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Azhadakia.

Maasto alkoi muistuttaa jonkin verran tunturia. Toki täällä etelämpänä kasvusto on jossain määrin rehevämmän oloista, korkeammallakin.

Matkan karttuessa ja rinteen jyrkentyessä alavan maan asukki kyllä huomasi, että oltiin korkeammalla. Kokenut opaskaksikkomme piti sopivan hiljaista tahtia,

Azhadak on tuliperäinen vuori ja sen huipulla on karun kaunis kraateri-järvi.

Huipulla valitettavasti sattui pilvinen hetki ja näkymät olivat peitossa.

Laskeutumismatkalla oli hieman rakkamaista kivikkoa. Samalla huomasimme, että lähilaaksoissa satoi rankasti. Oppaamme Gevorg alkoi näyttää myös hieman hermostuneelta ja piti tiukempaa tahtia.

Näimme matkalla 6000-8000 vuotta vanhoja kivikaiverruksia, petroglyfejä. Väistimme myös lammaslauman vahtikoirien takia, jotka voivat olla kuulemma hyvinkin aggressiivisia muukalaisia kohtaan.

Vesisateet onneksi kiersivät meidät maastossa ja ehdimme autokyytiin ennen kuin taivas oikeasti repesi. Suomessa ei tällaisia sateita näe. Tiet lainehtivat ja majapaikassa Garnin kylässä varageneraattoritkin olivat pois käytöstä vesisateen takia. Päivä oli ollut pitkä ja virran puutteen takia suihkuunkaan ei päässyt ennen virtojen paluuta sateen tauottua.

Päivä 4: Smbataberd linnoitus ja Tsaghats Kar luostari

Aloitimme päivän vierailemalla Mihr-jumalan temppelissä Garnissa. Temppeli on upean laakson reunalla. Sieltä ajoimme kohti seuraavaa päiväpatikointia.

Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme lähtöpaikalla seuraavaan patikointiin. Kävisimme katsomassa vanhaa Smbataberdin linnoitusta ja Tsaghats Karin luostaria. Ilma oli kuuma ja hikinen. Vettä kului.

Pari kertaa nousun aikana oppaamme komensi joukon tiukempaan jonoon ruohikkoisissa polun kohdissa. Armeniassa on myrkyllisiä käärmeitä, joita Gevorg muutaman hätistelikin kauemmaksi sauvoilla kopistellen. Laakson reunaa ylös noustessa avautui jälleen upeita maisemia.
Linnoitus on strategisesti rakennettu korkealle kahden laakson risteyskohtaan, josta näkee pitkälle kumpaankin suuntaan.

Söimme lounasleivät Smbataberdin näköalatasanteella ja suuntasimme kohti Tsaghats Karia. Ensin mentiin alas ja sitten taas ylös. Matkalla kohtamisemme vielä englantilais-kanadalaisen parivaljakon joka kyseli suuntavinkkejä luostariin. Toinen heistä oli opiskellut vuoden Jyväskylässä.

Alla olevassa kuvassa Smbataberd näkyy Tsaghats Karin takana vasemmalla. Armenia on ensimmäinen maa, jossa kristinusko on ollut valtion uskonto. Luostareita onkin paljon.

Laskeuduimme kohti kyytiä Yeghesis’n kylän kautta. Armenia on köyhä maa. Maaseudulla se näkyy erityisen hyvin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *