Päiväretkeilemässä Armeniassa 2016 – osa 2/3

Tämä on osa 2/3 Armenian päiväretkeilystä kesä- heinäkuun vaihteessa 2016.

Päivä 5: Vorotan rotko

Aamiaisen jälkeen ajoimme jälleen pikkubussilla seuraavaan lähtöpaikkaan. Päivän patikointi olisi Vorotan joen syvässä rotkossa kohti Tatevin kylää. Matkalla näimme hienon kukkameren ja lampaita – joita tuli teillä usein vastaan isoissa laumoissa.

Rotko oli hieno, mutta vaikea kuvattava. Mittasuhteita on vielä vaikeampi saada vangittua kuin korkeilla paikoilla. Täälläkin oli käärmeitä, joita piti varoa. Suomalaiselle hieman epätavallisempi juttu. Rotkoon laskeutuessa vierailimme myös hylätyssä vanhassa kylässä. Aikojen rauhoituttua kylä oli siirtynyt rotkon yläreunalle helpommin puolustettavasta alarinteestä.

Lounastimme rotkon pohjalla ja ylitimme Vorotan-joen vanhaa kivisiltaa pitkin. Ylärinteeseen noustessa polku oli kasvanut umpeen ja jouduimme jonkin matkaa puskemaan ikävän pusikon läpi. Ilma oli jälleen erittäin lämmin ja näkymien ollessa piilossa, alkoi jopa hieman ‘harmittamaan’. Lopulta pääsimme pois pusikosta ja maisema aukesi ja oli muutenkin helpompi hengittää.

Yövyimme Tatevin kylässä ja söimme loistavan koti-illallisen. Kuskimme Hakob toi pöytään vodka-pullon, josta sitten nappailtiin pikku-napsuja useampi. Oli muuten erittäin pehmeän makuista – Kaukasuksella selvästi ymmärretään vodkan päälle! Olimme jo Yerevanissa laittaneet merkille ruokakauppojen laajat vodkavalikoimat – suomalaisiakin oli tarjolla useampia kuin Alkossa.

Päivä 6: turisteilua ja siirtymistä

Tämä päivä oli lepopäivä patikoinnista, mutta kävimme useissa nähtävyyksissä. Päivä alkoi Tatevin luostarissa, josta jatkoimme Vorotan -rotkon toiselle puolelle maailman pisintä köysirataa pitkin.

Vorotanin ylityksen jälkeen ajelimme parisen tuntia Selim-solan Caravanseraihin, joka on ollut tärkeä taukopaikka kauppareiteillä. Upeat näkymät korkealta

Täältä jatkoimme matkaa Noratus hautuumaalle, jossa on armenialaisia kaiverrettuja khachkar-hautakiviä. Kiviin on usein kaiverrettu jokin tarina tai kuvaus vainajan elämästä. Kävimme myös lähistön Hairavank-luostarissa Sevan-järven rannalla. Majapaikkamme oli tästä vielä pienen ajomatkan päässä. Illalla saimme nauttia hienosta auringonlaskusta Sevanin ylle.

Päivä 7: Sevanavank, Dilijan

Aamun aluksi kävimme Sevan-järven isommalla luostarilla, Sevanavankissa. Hieno – ja paljon turisteja. Täältä jatkoimme pienellä pysähdyksellä Dilijanin kylässä samannimiseen kansallispuistoon päivän patikointia varten. Puisto on rehevä, joten maisemat olivat alkureissun päiviin verrattuna varsin erilaiset.

Ihan metsän siimeksessä ei koko matkaa tarvinnut kulkea. Lounaalla olimme alppiniittyä muistuttavalla aukealla, josta jälleen laskeuduimme kohti Goshavank-luostaria.

Illan majapaika oli Yenokavan kylän ulkopuolella olevassa ‘mökkikylässä’. Hienot näkymät – ja baari, jossa saattoi oluen ääressä katsoa myös MM-fudiksen matsin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *